Pari viikkoa sitten kävin tunnelmallisessa Fiskarsin Ruukissa tutustumassa Slow Food Festivaaleihin, joka kokoaa yhteen lähiseudun tuottajat ja lähiruoasta kiinnostuneet kuluttajat. Tämä vuotuisesti syksyllä järjestetty tapahtuma järjestettiin nyt jo kahdeksatta kertaa. Tapahtuma tarjosi runsaasti silmänruokaa varsinaisten makuelämysten lisäksi. Reilut 60 lähiseudun tuottajaa levittäytyi ulkona Paja-aukiolle ja sisätiloihin Makasiinin ja Kuparipajan tiloihin.
Fiskarsin Ruukin alue oli itselleni ennestään tuttu, joten kun sain *kutsun muutaman muun bloggaajan ohella tähän lähiruokatapahtumaan, lähdin innolla mukaan. Onhan ruoka ja lähiruoka itselle sydäntä lähellä oleva asia ja omassa pihassa ja pikku kasvihuoneessakin tulee viljeltyä kaikenlaista, sekä tuoreena käytettäväksi, että säilöttyä satoa talven varalle.
Slow Food on maailmanlaajuinen aatteellinen järjestö ja paikallistasolla toimiva liike, jonka perusideana on, että kaikki ihmiset voisivat nauttia maukkaasta ja terveellisestä ruoasta, samalla kun se hyödyttää myös tuottajia ja ympäristöä. Tarkoituksena on edistää lähituotetun ruoan asemaa alueella. Liike sai alkunsa vuonna 1986 Roomasta ja tällä hetkellä Slow Food-liike toimii 152 maassa. Slow Food Västnyland perustettiin Tammisaaressa 2009 ja Slow Food Festivalin lisäksi se järjestää muitakin lähiruokatapahtumia.
Viime vuosina lähiruoan arvostus onkin ollut mukavasti kasvussa ja ihmisiä kiinnostaa, mistä oma ruoka on peräisin ja miten se on tuotettu. Juttelin joidenkin pientuottajien kanssa heidän tuotteistaan ja oli ihanaa huomata, kuinka intohimoisesti he tuotteiisiinsa suhtautuvat. Yksi hyvä esimerkki oli Tammisaarelainen Tittis korgar, jonka marmeladit olivat aivan ihania. Tuotteisiin kuuluu nimen mukaisesti myös pariskunnan tekemiä koreja ja puutuotteita.
Saaristolaisleipä on omasta mielestäni yksi parhaista leivistä ja maistiaispalan jälkeen ostoskassiini sujahtikin Tammisaarelaisen Lilla Skärgårdsbagerietin/Pieni Saaristoleipomon makoisa saaristolaisleipä kotiinviemisiksi. Ostin myös Lohjalaisen Linnan Saskatoon yrityksen Saskatoon hyytelöä pari purkkia. Minulla oli tarkoituksena mennä kesällä poimimaan saskatoonia kyseiselle tilalle itsepoimintaan ystäväni kanssa, mutta myöhästyimme poiminnasta vajaan viikon, koska Saskatoonin satokausi on melko lyhyt. Ensi kesänä sitten ehdottomasti tätä supermarjaa poimimaan.
Jonkun aikaa festivaalialuetta kierreltyämme ja lounasajan lähestyessä, suuntasimme askeleemme Laundry Fiskars Café Bariin. Laundry on rento kahvila/baari, joka kokoaa paikalliset yhteen kahville, lounaalle sekä illanviettoon, vähän kuin yhteinen olohuone siis. Nimensä paikka on saanut siitä, että paikalla on alunperin toiminut Fiskarsin Ruukin vanha pesutupa. Rakennus on peräisin vuodelta 1860 ja se on ehtinyt toimia myös kouluna, puhelinkeskuksena ja mm. kirjastona. Paikan omistaa pirtsakka Lea Sarasjoki (ylhäällä vasemmalla). Lounasseurana oli yläkuvassa näkyvä aurinkoinen Tuula-opas, joka piti meistä hyvää huolta koko reissun ajan sekä Matkakuume -blogin Gia ja Miika suloisen pikkutyttärensä Bellan kanssa. Kuvasta puuttuu Smoothiempaa menoa -blogin Piiku sekä Lämmöllä tehtyä -blogin Maija. Kannattaa käydä lukemassa jossain vaiheessa myös muiden bloggareiden postaus festivaaleista (tästä Piikun postaukseen ja tästä Maijan postaukseen aiheesta).
Lounaan jälkeen oli vielä aikaa tutustua festivaalitarjontaan. Näissä kuvissa näkyy vain murto-osa siitä tarjonnasta, jota festivaaleilla oli. Kuvissa näkyvien tuotteiden lisäksi tarjolla oli mm. liha- ja kalatuotteita sekä leipomotuotteita.
Varsinaisten lähiruokkamarkkinoiden lisäksi Fiskarsin Ruukissa on tavallisestikin paljon nähtävää ja koettavaa. Alueella on paljon pieniä putiikkeja ja pajoja, ravintoloita ja kahviloita, kauniit maisemat, vanhoja hienoja rakennuksia jne. Fiskarsin Ruukki on perustettu vuonna 1649, joten paikalla on paljon historiaa. Ruukin eri aikakausiin voi tutustua näyttelyssä, joka kertoo alueen historiasta.
Fiskarsin museolla oli oma myyntipöytä ja se oli käynnistänyt tapahtumaa varten vanhan, alakuvassa näkyvän myllyn ja jauhanut myyntiin tuoreita jauhoja. Ostin itse pussillisen luomu ruisjauhoja, mutten vielä ole kerennyt leipomaan niistä, joten en osaa sanoa, huomaako näiden jauhojen tuoreuden valmiissa leipomuksessa.
Rekolan Panimolla oli sympaattinen Kleinbus -olutauto. Itse en ole oluen ystävä, mutta ostin miehelleni tuliaisiksi pullollisen Rekolan Panimon Metsän henki olutta, joka on maustettu hennosti kuusenkerkällä, heidän myyntikojultaan. Mieheni kehuttua olutta, maistoin sitä itsekin kulauksen ja totesin, että tämänmakuista olutta voisin jopa itsekin ajatella juovani.
Kakkukahvit meille tarjosi PetriS Chocolate Room. Paikka on varsinainen konditoriatuotteiden, suklaan ja praliinien ystävän taivas. Vai mitä tuumaat yläkuvan herkuista, alkaisiko olemaan valinnanvaikeutta? Tuotteista löytyy paljon myös gluteenittomia vaihtoehtoja.
Tältä muuten näyttää bloggaajien kahvihetken aloitus :). Kukaan ei saa koskea herkkuihin, ennen kuin kaikki ovat varmasti saaneet hyvät kuvat. Välillä on kiva, kun paikalla on samanhenkisiä ihmisiä, jotka eivät katso kieroon kuvaussessiota, vaan heiluvat kameroiden kanssa samalla tavalla kuin itsekin kúvaamassa.
Itse valitsin herkkuhetkeni kakkupalaksi teen kanssa vaaleanpunaisen shampanja-mansikka kakun. Kakku oli unelmanpehmeää, kuin pala pilveä kielen päällä. Saimme valita myös suklaista/praliineista pienen rasiallisen herkkuja kotiinviemisiksi. Jaoin joka suklaan/praliinin perheen kanssa kristillisesti neljään osaan, jotta kaikki saivat maistaa joka makua. Petris Chocolate Room löytyy Fiskarsin lisäksi myös Porvoosta.
Tutustuimme myös Ägräs Distilleryn yhteydessä olevaan Tap roomiin (yläkuvan vasemman puoleiset kuvat). Tislaamo valmistaa giniä, akvaviittia ja digestiiviä, jotka maustetaan paikallisilla villiyrteillä sekä viskiä. Tosin viskin kypsymistä joutuu vielä odottelemaan jokusen vuoden, ennen kuin Ägräsin viskiä on mahdollisuus päästä maistamaan. Kypsytysluolaksi viskille on löydetty meren rannalla oleva luola ja viskistä on tarkoitus tehdä ns. savuviskiä. Ägräsin viskin raaka-aineena on mallastettu ohra. Ägräs on muuten muinainen suomalainen viljan ja kasvillisuuden haltija ja jumala.
Ennen kotiinlähtöä Ravintola Kuparipaja/Kulma tarjosi meille välipalaa. Yläkuvassa oikealla näkyy hiukan tuota Kulmaa ja valitsemani tanskalaistyylinen voileipä haudutetun teen kera. Olipa erinomainen leipä ja oli ihanaa saada todella huolella valmistettua teetä. Paikan omistaja Juha Järvinen oli suorittanut jokin aika takaperin teekoulutuksen ja sen ansiosta täältä saa nyt todella laadukasta teetä. Eri teelaadut vaativat eriasteista vettä ja eripituisen haudutusajan, jotta teelaadun parhaat ominaisuudet saadaan esiin. Olikin ensimmäinen kerta, kun teen tilattuani sain mukaan ajastimen, johon oli ajastettu aika, jolloin teesiivilä nostetaan kupista pois. Ravintolan menu vaikutti mielenkiintoiselta ja siinä on käytetty mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita.
Takaisin minibussiin kömmittyämme, ostoksien kanssa paluumatkaa varten, meitä odotti vielä mukava yllätys, kun saimme ihanat lahjakassit, joissa oli sekä herkkuja että käyttötavaraa. Todella mukava päivä kokonaisuudessaan ja kaiken lisäksi ilmakin suosi meitä.
*Matkat Fiskarsiin minibussilla, sekä mahtavan Tuula -oppaan käyttöömme, tarjosi Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy. Kiitos myös yllämainituille toimijoille kestityksestä ja infosta sekä niille pientuottajille, jotka olivat osallistuneet lahjakassiemme täyttämiseen.
Pysyäksesi ajan tasalla siitä, mitä kaikkea kivaa Länsi-Uusimaa tarjoaa, kannattaa käydä Länsi-Uudenmaan Lumo Matkailu Oy:n sivuilla täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti